Istuinasento sähköpyörätuolissa: miksi kallistus on tärkeä

Esa Rajala

1 tunti sitten

4 min käytetty lukemiseen

Istuinasento sähköpyörätuolissa ratkaisee paljon siitä, miten pitkä päivä sujuu. Kallistuksessa, englanniksi tilt in space, koko istuin kääntyy taaksepäin niin, että istuimen, selkänojan ja jalkatukien väliset kulmat pysyvät ennallaan. Kaupungin kävelykadulla se voi näyttää mukavuusominaisuudelta. Kun päivä kuluu metsätiellä, maatilan pihapiirissä tai rantapolulla, kallistus on yksi tuolin tärkeimmistä toiminnoista. Se vaikuttaa ihon kuntoon, ryhtiin ja siihen, miten keho kestää mäet ja töyssyt. Käymme tässä kirjoituksessa läpi, mitä tutkimus kertoo kallistuskulmista, miksi istuimen kallistus ei ole sama asia kuin selkänojan kallistus ja mikä muuttuu, kun maa ei ole tasainen.

Ongelma on paikallaan istuminen

Painehaava eli painevamma syntyy, kun kehon paino painaa pehmytkudosta luuta vasten liian kauan. Istuessa kuorma keskittyy istuinkyhmyjen, eli lantion kahden istuinluun, alle ja häntäluun seudulle. Ihon ja sen alla olevan kudoksen verenkierto heikkenee, ja jos painetta ei kevennetä, kudos voi vaurioitua. Painehaavan paraneminen voi kestää kuukausia ja sitoa ihmisen vuoteeseen, mikä on juuri se, mitä aktiivinen pyörätuolin käyttäjä haluaa välttää.

Eurooppalaisten, yhdysvaltalaisten ja Tyynenmeren alueen painehaavajärjestöjen (EPUAP, NPIAP ja PPPIA) kansainvälinen hoitosuositus, jonka neljäs painos julkaistiin vuonna 2025, suosittelee painetta jakavaa istuintyynyä kaikille riskiryhmään kuuluville ja asennon vaihtamista usein istuessa. Jos ihminen ei pysty itse siirtämään painoaan, suosituksen mukaan istumisaikaa vuoteen ulkopuolella kannattaa rajoittaa. Invalidiliiton pyörätuolin käyttäjille tekemä taukojumppaohje neuvoo ojentamaan kädet ja painamaan hartioita alas, jolloin paine pakaroilta kevenee. Moni käyttäjä pystyy tähän tai nojaamaan eteenpäin. Moni ei pysty, tai ei jaksa tehdä sitä riittävän usein pitkän päivän aikana. Sähköisellä kallistuksella paino siirtyy istuinluilta kohti selkänojaa napin painalluksella, niin usein kuin tarvitaan ja ilman avustajaa.

Kuinka paljon kallistusta tarvitaan

Tutkimusten lyhyt vastaus on: enemmän kuin useimmat käyttävät. Jan työtovereineen (2010) mittasi ihon verenkiertoa istuinluiden kohdalla yhdellätoista selkäydinvammaisella pyörätuolin käyttäjällä. Kun selkänoja oli 100 asteessa eli lähes pystyssä, vain 35 asteen kallistus lisäsi verenkiertoa merkitsevästi pystyasentoon verrattuna. 15 ja 25 asteen kallistus ei lisännyt. Kun selkänojaa kallistettiin lisäksi 120 asteeseen, kaikki kolme kallistuskulmaa lisäsivät verenkiertoa. Tutkijoiden johtopäätös oli, että kallistuksen pitäisi olla vähintään 35 astetta lähes pystyssä olevalla selkänojalla tai vähintään 25 astetta, jos selkänojaa kallistetaan enemmän.

Sveitsiläisen ETH Zürichin tutkimuksessa (2019) testattiin 20 tervettä iäkästä aikuista eri yhdistelmillä: istuimen kallistus 5–45 astetta ja selkänojan kallistus 5, 15 ja 30 astetta. Lähes jokainen asento laski istumapainetta pystyasentoon verrattuna, mutta istuinalueen verenkierto kasvoi vain suuremmilla kulmilla. Tutkijoiden mukaan pienistä ja tiheistä muutoksista voi silti olla hyötyä, koska ne vaihtavat kudokseen kohdistuvaa kuormitusta.

Kansainvälinen suositus muuttaa havainnot käytännön ohjeeksi: istuinta kallistetaan vähintään 30 astetta, jotta paine istuinluiden alla kevenee riittävästi, ja jos käyttäjä ei siedä sitä, käytetään pienempiä ja tiheämpiä muutoksia. Yhdysvaltalaisen kuntoutusteknologiajärjestön RESNA:n kannanotto kallistuksesta, selkänojan kallistuksesta ja nostettavista jalkatuista (Dicianno ym., päivitetty 2015) nimeää paineen jakamisen rinnalle ryhdin, hengityksen, suolen ja rakon toiminnan sekä turvotuksen hallinnan. Näiden perusteella toiminnot ovat järjestön mukaan usein lääketieteellisesti tarpeellisia.

Arjen käyttö on toinen asia. Sonenblum työtovereineen (2009) kirjasi, miten sähköpyörätuolin käyttäjät todella käyttivät kallistusta 1–2 viikon ajan, ja Sonenblumin ja Spriglen myöhempi työ (2011) havaitsi samanlaisia piirteitä. Useimmat kallistukset olivat pieniä, 0–14 astetta, ja yli minuutin kestäviä yli 30 asteen kallistuksia tehtiin harvoin. Kallistusta käytettiin lähinnä mukavuuden vuoksi, kivun lievittämiseen ja lepoon. Pienet kallistukset eivät ole hyödyttömiä, mutta istuinluita todella keventävästä syvästä kallistuksesta pitää tulla tapa. Kulma ja rytmi kannattaa sopia toimintaterapeutin tai fysioterapeutin kanssa.

Kaavio istuimen kallistuksen ja selkänojan kallistuksen erosta sekä tutkimustuloksia kallistuskulmista

Istuimen kallistus ei ole selkänojan kallistus

Selkänojan kallistus avaa vain selkänojan. Lonkkakulma suurenee, ja kun keho siirtyy taaksepäin, lantio pyrkii liukumaan istuintyynyllä eteenpäin. Liukuminen synnyttää kudokseen leikkausvoimia, jotka ovat painehaavan riskitekijä sinänsä. Kun selkänoja palautetaan pystyyn, käyttäjä istuu usein entistä edempänä ja asento pitää korjata. Kansainvälinen suositus neuvoo siksi käyttämään istuimen kallistusta ennen selkänojan kallistusta ja varoittaa, että pelkkä selkänojan kallistus voi lisätä leikkausvoimia pitkäaikaisilla pyörätuolin käyttäjillä.

Istuimen kallistus toimii toisin. Istuin, selkänoja ja jalkatuet kääntyvät yhtenä kokonaisuutena, joten lantio pysyy siinä, mihin apuvälineammattilainen sen asetti. Paino vain siirtyy reisien ja istuinluiden alta kohti selkää. Monelle paras tulos syntyy yhdistämällä nämä: ensin istuimen kallistus, sitten tarvittaessa hieman selkänojaa, ja palatessa päinvastaisessa järjestyksessä.

Mikä muuttuu maastossa

Emme löytäneet kontrolloituja tutkimuksia kallistuksen käytöstä maastoajossa, joten seuraava perustuu käytännön kokemukseen ja perusfysiikkaan eikä tutkimukseen. Epätasaisessa maastossa, kuten juurakkoisella metsäpolulla tai keväällä routaisella metsätiellä, keho saa jatkuvasti pieniä iskuja. Jokainen töyssy siirtää lantiota hieman, ja tunnin ajon jälkeen asento voi olla aivan toinen kuin lähtiessä. Hieman kallistettu istuin pitää lantion selkänojaa vasten, jolloin käyttäjä ei vähitellen valu eteenpäin. Se säästää voimia ja pitää kädet vapaina ohjaimelle. Pitkään ulkoilupäivään kuuluu myös paljon odottamista: kalapaikalla, hirvipassissa tai nuotiolla. Juuri silloin ihminen istuu liian kauan paikallaan, ja muutama syvä kallistus odotuksen aikana tekee iholle selvän eron.

Kallistus siirtää myös painopistettä taaksepäin, millä on merkitystä rinteessä. Rajat on kerrottu kunkin pyörätuolin käyttöohjeessa, ja ne perustuvat valmistajan vakavuustesteihin (staattisen vakavuuden testimenetelmät kuvataan standardissa ISO 7176-1). Noudata niitä ja harjoittele kallistamista loivassa mäessä ennen jyrkempään maastoon lähtemistä.

Moventurasin valmistamassa FourX-maastopyörätuolissa on sähköinen kallistus, istuimen nosto, seisomatuki ja neliveto, joka nousee jopa 130 millimetrin esteiden yli. Asentoa voi siis vaihtaa keskellä metsää eikä vain kotona. Tuolista riippumatta periaate on sama: kallistuksesta on hyötyä vain, jos sitä käyttää säännöllisesti.

Kulmat kannattaa säätää ammattilaisen kanssa

Sopiva kallistuskulma ja rytmi riippuvat ihmisestä: tuntoaistista, ihon kunnosta, ryhdistä, hengityksestä, verenpaineesta ja siitä, miten pää ja vartalo on tuettu. Toimintaterapeutti tai fysioterapeutti voi mitata istumapaineen, kokeilla kulmia ja laatia rutiinin, joka sopii päivään, vietettiinpä se toimistossa tai metsässä. Suomessa sähköpyörätuolit ja niiden istuintoiminnot arvioidaan ja myönnetään hyvinvointialueen apuvälinepalveluissa. Perusteltu tarve, esimerkiksi ulkotyö, maaseudulla asuminen tai omakotitalon pihapiiri, voi oikeuttaa vaativampaan, luokan C tuoliin, joten tarve kannattaa kuvata arvioinnissa tarkasti.